Roosalle viestistä EM-kultaa!

Nuorten EM-kisat järjestettiin Bulgarian Velingradissa. 

Reissuun lähdettiin muutama päivä ennen kisoja, jotta me kilpailijat sekä valmentajat päästäisiin tutustumaan maastoon. Lennon laskeuduttua Sofiaan saimme allemme vuokra-autot ja siitä lähti taival kanjoneita pitkin Sofiaa ympäröivien vuoristojen läpi. Oli kauneimmat ja ylhäisimmät maisemat mitä ikinä oon nähny. 

Olin tehnyt paljon Running Wild -harjoituksia ja katsellut karttoja kilpailumaastosta, mutta kyllä se siellä paikanpäällä oli aivan erilaista, mäet oli isompia ja vihreä oikeasti pusikkoa. Eka treeni tehtiin matkustuspäivän iltapäivällä, treenin jälkeen oli jokaisella meistä fiilis ettei kisoista tule mitään, koska virheitä tuli jokaisella. Me suomalaiset ei olla totuttu ihan sen tyyppiseen maastoon. 

Toisena päivänä oli tarkoituksena aamulla tehdä sprinttitreeni ja iltapäivällä model event. Sprintin maasto oli raskas ja mäkinen selkeillä kujilla, joten suunnistus oli helpohkoa. Sprintistä jäi hyvä fiilis. Illemmalla ajettiin model eventtiin, joka oli pieni karttapläntti heti kisamaaston vieressä. Kartalla oli paljon rasteja lyhyillä väleillä, niin sai hyvän viimeistelevän rastinottotreenin maltillisella vauhdilla. Verrattuna ekaan treeniin jäi model eventistä hyvä fiilis tulevia kisoja varten.

Kolmantena päivänä oli ohjelmassa sprintti. Mä olin ekassa lähtöryhmässä, joten lähtö oli aika aikaisin aamusta ja pääsin maastoon kolmantena meidän sarjasta. Lähtiessä ei mulla ollut mitään erityisiä tavoitteita, kunhan voisi itse olla tyytyväinen suoritukseen. Maaliin tulin ihan tyytyväisenä omaan suoritukseen, yksi turha muurin väärältä puolelta meno, josta takkiin tuli jotain puolisen minuuttia. Myös vähän pikku pysähtelyjä. Maalissa oli fiilis ettei suorituksella kovin korkealle yltäisi, mutta väärässä olin, kun nappasin diplomisijan 6, ollen paras myös D16 suomalaisista. Iida ja Lotta hienosti siinä perässä 7. ja 8. Oli se jännä fiilis saada ekoista kansainvälisistä arvokilpailuista diplomi, varsinkin kun en sitä yhtään osannut odottaa. Ilta jatkui palkintojenjaoilla sekä avausseremonialla. 

Sitten oli luvassa pitkä matka! Mulla oli valittava 1 ja 4 lähtöryhmien väliltä ja päätin lähteä taas siinä ekojen joukossa. Ei sillä sinänsä ollut väliä, koska keli oli samanlainen koko päivän ja maastoon ei myöskään syntynyt uria, joka olisi auttanut loppupään kilpailijoita. Tähänkin kisaan lähdin vähin tavoittein, koska sprintissä oli jo mennyt hyvin. Kaadoin lähtöä odotellessa kolme pulloa vettä niskaan ja kaikki siinä mun ympärillä vähän katto että mitä teen, kun valun vaan vettä. Mutta kyllä se vähän ainakin auttoi, koska paidalla kesti alkumatka kuivua. Alkumatka neloselle asti meni todella sujuvasti ja siinä kohtaa olin kärjessä, joka jälkikäteen yllätti kuulla. Nelosen jälkeen tuli pitkä rastiväli, johon mulla oli aika hyvä suunnitelma, mutta toteutus jäi vähän nihkeeksi. Suunnitelma oli mennä semmosta notkoa pitkin ylös jyrkkää rinnettä, mutta jotenkin missasin sen ja olin vähän hämillään. Ei siinä auttanut muu kun mennä ylöspäin vaikka ei ollut tietoa missä olen. Olin sitten valinnut sen jyrkimmän ja vihreimmän kohdan kivuta, joten aika hitaaksi se meni. Mäen päällä tuli onneksi vastaan juomarasti josta sain heti kiinni ja matka jatkui rastille. Rastinotossakin tuli vähän virhettä, kun aloin ettimään sitä vähän liian aikaisin, mutta kyllä se lopulta löytyi. Tän rastin jälkeen piti vähän kerätä itteeni ja skarpata loppurata. Ihan hyvin loppu meni parilla rastinotto virheellä. Maalissa olin ihan poikki ja just ja just jaksoin juosta loppusuoraa. Siinä kun eka lähtöryhmä oli tullut ja tuloksissa olin neljäntenä, nii kyllä siinä vähän tuli fiilis ettei tainnut tää pitkä oikein napsahtaa omalle kohdalle. Lopulta kun kaikki pääsi metsästä pois, niin yllätykseksi oli vain yksi tullut mun ohi ja loppusijoitus oli 5!? Se oli kyllä niin hieno fiilis. Ja taas myös paras meistä 16 tytöistä. Enhän mä ikinä ollut kuvitellut että mä ikinä pärjäisisin jossain Bulgarian maastoissa. Ilta menikin taas palkintojen jaoissa sekä banketissa. Ei siellä bileissä kauaa jaksanut olla, nii lähettiin Iidan kaa hotellille. Hotelli oli semmoisen ison mäen päällä, niin meidän yllätykseksi ne biisit kuulu sinne parvekkeelle. Siellä me sit jammailtiin Cha Cha Chaan tahdissa ja mietittiin kuinka onnekkaita ollaan kun tää päästään kokemaan. 

Sittenhän oli enää jäljellä vika kisapäivä, eikä silloin aamulla vielä tiedetty mitä tää päivä tuo tullessaan. Hyvä sijoitus pitkällä matkalla varmisti viestipaikan ja kun multa silloin kisan jälkeen kysyttiin, että minkä osuuden mieluiten juoksisin vastasin 2. Ja sille mä pääsinkin. Vähän se jännitti että mitä jos mokaa, mutta siinä starttiviivalla kyllä unohtu kaikki ja olin ihan fiiliksissä, kun pääsi vikaa kertaa metsään. Lotta tuli hienosti sekunnin kärjestä ja pääsin juoksemaan Sveitsin kanssa alkuun. Sveitsin juoksija juoksi todella kovaa enkä millään pysyny perässä, mutta mun onnekseni se teki välillä virheitä, jolloin se taas tuli selän takaa ohi. Ennen yleisörastia meille tuli eri reitinvalinta, jolloin pääsin edelle. Loppulenkki oli raskas, mutta niin se Sveitsi jäi ja tulin ekana vaihtoon ja se oli kyllä mahtava fiilis. Iida pääsi hyvissä asemissa maastoon ja eikun jännittämään yleisörastille. Yleisörastille tullessa oli Sveitsi ihan kintereillä ja se jos joku sai jännitystä aikaan. Vikalla rastilla meidän koko suomen porukka odotti että mitä väriä sieltä puiden takaa tulee, ja paras vastaus oli valkosininen. Sieltä Iida tuli eikä Sveitsiä näkynyt missään. Ei sitä siinä tajunnut mutta me oltiin Euroopan mestareita. Oli se aika jännittävää. Se että pääsin EM-kisoihin oli itsessään jo tosi jännää, mutta se että sain kotiin viemisiksi kultamitalin tuntu ihan uskomattomalta. Oli kyllä paras päätös kisoille. 

-- Roosa